Kolmas viikko (kohta ajantasalla!)

Hyviä uutisia: kohta ollaan jo ajantasalla blogin kanssa! Videot on tullut tähän asti parin päivän viiveellä, ja blogi on vielä lähtökuopissa. Anyways, hetki kun koitan muistella mihin viimeksi jäätiin...

Pääsin Saariselälle asti ongelmitta, ja suunittelin jääväni Saariselälle muutamaksi päiväksi pitämään pientä paussia. Tätä pysähdystä ei kestänytkään kauan, kun huomasin jo ajelevani takaisin kohti Rovaniemeä... Ehei, en ollut kääntynyt vielä paluumatkalle, mutta jouduin ottamaan kaksi ja puolisataa kilometriä takapakkia auton lämmittimen alettua ujeltamaan Saariselällä ollessa! Lähin korjauspaikka löytyi tietenkin Rovaniemeltä, joten mitäs siinä sitten muuta tekemään.

No, kuten ekassa blogissa jo kerroinkin, auto tuli kuntoon, ja suuntasin takaisin Saariselälle. Tällä kertaa Saarselällä pysymiseen olikin ihan syy: partiotuttuja oli tulossa hiihto-/laskettelu-vaellukselle. Heidän kanssa treffattiin Lapin-Hämeessä, partiolaisten suosimassa vaelluskeskuksessa hieman Saariselän keskustasta etelään, ja olin ns. "Kuokkavieraana" heidän pihassaan tuon pari päivää.

Lyhyestä virsi kaunis: partiolaiset lähtivät hiihtovaellukselleen, itse menin osan matkaa mukana lainaksi saamillani lumikengillä, kapusin Niilanpäälle napsimaan muutamat otokset ja vaelsin takaisin Lapin-Hämeeseen yksinäni. Viimeiset pari kilometriä oli varsin tuskalliset, koska nivuset eivät olleet tottuneet vielä lumikenkäilyyn, ja olivat nätisti sanottuna paskana takaisin päästessäni. Paluumatkalla kävellesäni pääsi muutamaan otteeseen rumia sanoja ja itselleen kiroamista moisesta tempauksesta, mutta autolla ollessa oli taas hymy herkässä, kun tiesi että seuraavan päivän saisi kutakuinkin vain parannella haaroväliä.

Offtopic: sain hiukan kiitosta aikaisesta paluustani, nimittäin Lapin-Hämeeseen jääneet huoltojoukot olisivat muuten olleet kakun leivonnan kanssa lievästi kusessa: varusteista ei löytynyt sähkövatkainta! Onneksi allekirjoittaneen laajasta matkavarustuksesta löytyi tähänkin hätään ratkaisu: akkuporakone! Kiitokseksi vatkausavusta sain myös oman palan kakkua :D

Loput partiolaisista saapuivat seuraavana päivänä takaisin, ja loppupäivä meni heilläkin matkasta palautuessa, sillä viimeiseksi leiripäiväksi heillä oli vielä luvassa laskettelureissu Saariselän keskustan tietämille. Menin omalla autollani heidän perästään, mutta jostain syystä en löytänyt tarpeeksi intoa lähteä rinteisiin muiden mukaan. Huhujen mukaan päätökseen olisi saattanut vaikuttaa varsin suolaiset vuokraushinnat sekä sirukortin hankkiminen vain kolem ntunnin laskettelua varten. Sen sijaan, saatiin erään kaverin kanssa päähän, että koska hänenkään kunto ei ollut paras mahdollinen lasketteluun, niin otettiin ja tempaistiin vuokralle moottorikelkka pariksi tunniksi, ja lähdettiin päristämään ympäri Saariselän luontoa sen selässä!

Siinä oikeastaan kaikki kolmannelta viikolta, viime blogissa mainitsemani pyykkäystupa oli luvassa heti muiden partiolaisten lähdön jälkeen, joten enää ei tarvitse muistella kuin yhden viikon tapahtumia takaperin, ja sitten ollaankin jo nykypäivässä!

Doinen Viikko!

     Sitten päästäänkin jo raapustelemaan toisen viikon tapahtumia Bloggerikansan ihmeteltäväksi! Tällä kertaa mainio tilaisuus avata tabletti ja alkaa suoltaa ajatuksia näyttöruudulle tarjoutui Saariselällä, ja vielä tarkemmin Kiilopään hotelli/hiihto-maja yhdistelmän, kellaritilan pyykinpesuhuoneessa. En ole täällä vasten tahtoani, vaikka joku niin ehkä haluaisikin, mutta tarjoutuipa kivasti ensimmäinen tilaisuus hyödyntää itsepalvelupesulan antimia. Vitosen pyykkisatsi on pyörimässä ja juuri ja juuri hikisellä yhteydellä täältä betonipunkkerista pääsin kirjautumaan blogipalveluun, ja alkaa naputtelemaan ajankuluksi.

     Toinen viikko tien päällä alkoi virallisesti siitä paikasta, kun nukuin ensimmäisen yöni yksin asuntoautossa, keskellä metsikköä, pimeässä. Missään tapauksessa en ollut eksynyt! ... No ehkä vähän... Löysin itseni keskeltä metsää, yrittäessäni löytää Känkävaaraa ja sen ympäristöön lähtevää vaellusreittiä. Olin siis vihdoin päässyt jatkamaan matkaani Kemistä kohti Rovaniemeä, ja illan pimetessä näin houkuttelevan tienvarsikyltin Känkävaarasta, jonka lähettyvillä olisi myös karavaanari-alue (en tietenkään olisi ajanut itse alueelle ja maksanut muhevia hintoja yhdestä yöstä), mutta olisi ollut kiva ajaa jonnekin vaellusreitin lähelle, ja aamulla vaikka ottaa pienoinen lenkki alueella. Nooo, tässä jokseenkin epäonnistuin, kun en löytänyt kyseistä vaellusreittiä, ja lopputulos olikin tosiaan keskellä korpea vietetty yö.

   Yö meni jokseenkin mukavasti, ja seuraavana päivänä lähdin jatkamaan matkaa kohti Rovaniemeä. Iltapäivästä pääsinkin tähän suurkaupunkiin, suuntasin kaupoille ja kiertelin hetkisen aikaa, mutta en jäänyt pidemmäksi aikaa ihmettelemään kaupungin elämää. Jatkoin jo samana iltana matkaa kohti seuraavaa etappia: Sodankylää, ja siellä odottavaa serkkua.

Sodankylä osoittautui pienemmäksi kaupungiksi/kyläksi kuin aluksi arvelin (No niinpä tietenkin: SodanKYLÄ), mutta löysin silti eniten kaipaamani asian: postin! Olin pyytänyt äitiäni lähettämään vielä yhden paketin perästäpäin, ja se oli odottamassa täällä. Iltasella löysin myös sukulaiseni luokse, ja vietimme varsin leppoisan illan saunoen, syöden ja rupatellen kuulumisia. Sodankylässä vietin pari päivää videoita editoiden, autoa viimeistellen ja leffoja katsellen. Mitään katastrofeja ei vieläkään ollut ehtinyt tapahtua, joten matka jatkui toistaiseksi varsin hyvillä mielin. Puuta koputellen jätän tekstin nyt tähän, lisään kuvat koneelta käsin, otan pyykit koneesta ja suuntaan takaisin autolle, seuraavana tehtävänä ruoanlaitto ja kaasupullon metsästys!

Ensimmäinen viikko:

Kiireellä Kemiin!

 Dhodiin! Mikäs sen parempi aika alkaa raapustelemaan matkakuulumisia, kuin asuntoauton kuntoon laittoa odotellessa aamu-kuudelta Rovaniemen tyhjässä Shellissä. Ei nyt oikeasti ole enää ensimmäinen viikko tien päällä, mutta vasta hiljan onnistuin haalimaan tarpeeksi halvan ja toimintakelpoisen tabletin matkaan mukaan, joten voin alkaa suoltamaan syvimpien sisuksieni saloja auki nyt myös tekstin muodossa! Varokaa kompastumasta typoihin, lupaan olla korjaamatta niistä ainoatakaan, ja syyttää joka kerta turhan pientä näppäimistöä, joka ilmaisee mieltään näiden maagisten ajatuksen katkaisijoiden kautta. Turhia hymiöitä myös horisontissa, koska me "nykynuoret" (HAH! Nyt tiedän miltä tuntuu vahneta...) tunnetusti emme osaa ilmaista tarpeeksi tuntemuksiamme kirjoitusten läpi. Siispä tungettakoon tämäkin teksti täyteen tuplapisteitä, sulkeita ja ISOJA Dick ... D kirjaimia (kiitos autofill!) joka kerta, kun tuntuu siltä että nyt ei mene sarkasmi läpi näyttöruudusta tarpeeksi tehokkaasti tai ylipäänsä on hyvä fiilis :)

Okei, let's get real: reissu on lähtenyt aivan HUIKEESTI käyntiin! :D Ensimmäinen viikko meni aivan hujauksessa, kun auto vihdoin starttasi Espoosta kaksi intti kaverusta (ilman H:ta) kyydissään räjähdysten saattelemana kohti pohjoista! Ja shame on you, jos et ole vielä katsonut videota tuolta ensimmäiseltä viikolta (tuossa linkki, suosittelen korjaamaan asian pikimmiten: https://youtu.be/wHZZkAvLmfQ ), nimittäin se on yksi ensimmäisiä ikinä kunnolla editoituja videoita, mitä näistä käsistä ja päästä on lähtenyt.

Anyways, matkan ensimmäinen kohde päätettiin noin 10 minuuttia siitä, kun liikkeelle oli päästy: Parolannummi, Hämenlinna! Kun kerran pohjoiseen oltiin suuntaamassa, niin miksei käytäisi vähän fiilistelemässä nostalgiaa siinä samalla paikassa, jossa alunperin tavattiinkin Ilpalan (reissuun lähtökaverin) kanssa. Nähtiin vieläpä omian bemarien hyökkäys surullisen kuuluisalle Lekelle, saatiin pohjoiseen vietäväksi terveisiä eräältä vanhemmalta korkea-arvoiselta tuttavalta, sekä käytiin tietysti nauttimassa kuuluisat Sotkun munkit!

Muutamaa puhelua myöhemmin oli jo ensimmäiset yö- ja vierailupaikatkin selvitetty. Pääsimme ensimmäisen päivän aikana vielä Lempäälään, josta jatkoimme matkaa aikaisin aamulla ensin kohti Alavusta ja Tuurin kyläkauppaa, sekä siitä iltapäiväksi kohti Vaasaa. Päivään ei mahtunut oikein muuta erikoista, kuin hulppein julkinen huussi, joko toistaiseksi on tullut vastaan. Onneksi ulkopuoliset eivät päässeet kuulemaan automatkojen aikana käytyjä keskusteluja, ehdittiin aika laaja kirjo eri aiheita käydä läpi pitkien ajojen aikana. Maisemia pysähdyttiin pariin otteeseen katselemaan, sekä heitettiin kuvauskopteri ilmoille hiukan Tampereen jälkeen.

Vaasa: nähty. Kalajoen hiekat: turhan pajon hehkutettu. Oulu: Ohi ajettiin. Kemi: FINALLY! Kemi valikoitui kohteeksi, kun teidusteltiin josko eräs toinenkin inttituttavista olisi tavoitettavissa, ja yllätys yllätys; hänelläkin sattui olemaan juuri vapaapäivä kun saavuttiin paikalle! Don Karjalainen (nimi muutettu, ehkä...) näytti meille Kemin hienouksia, ensimmäisenä pienoisen ajomatkan päässä sijaitsevan luonnonpuiston ja vanhan palovartijan mökin). Sinne patikoidessa eksyttiin vain kahdesti, nuotio ei syttynyt, kamiina ei syttynyt, Karjalainen upposi jatkuvasti puoli metriseen hankeen, ja loppujen lopuksi tyydyttiin tunnustamaan puolikas tappio (maisemat oli nimittäin aivan mahtavat!) Mutta eipä mitään, sauna oli lämpeämässä, ja luppoajaksi suunnattiin vaihtamaan kuulumisia tarkemmin Kemin keskustaan isäntämme kantapaikkaan muutaman huurteisen äärelle.

Nyt on kuitenkin auto ilmeisesti valmis (tekstiviestin sisällön perusteella), joten aika suunnata takaisin Saariselälle, ja jatkaa tätä tarinatuokiota taas seuraavana tylsänä hetkenä!